Voiko oikeistolainen uskoa itseään?

”You’re not speaking your conscience.”

Bill O’Reilly ja David Letterman väittelevät oikeistolaisten tv- ja radio-ohjelmien olemuksesta. Lettermanin mielestä kaapeliverkon suosituinta ’uutisshowta’ Foxilla vetävä äärikonservatiivi O’Reilly on ”liian fiksu uskoakseen itse mitä sanoo”. O’Reillyn ohjelmassaan harrastama öykkärimäinen oikeistolaisuus on liberaalin Lettermanin silmissä pelkkä tietoinen performanssi.

Lettermanin ja O’Reillyn sananvaihto muistuttaa tutusta tilanteesta, jossa vasemmistoliberaali kohtaa oikeistokonservatiivin. Kummankin on vaikea uskoa (ja sietää), että puheena olevasta asiasta voi olla erilaisia mielipiteitä. Mutta vasemmistolaisen ja oikeistolaisen käsitys siitä, mistä mielipide-erot johtuvat, poikkeavat olennaisesti toisistaan.

Oikeistolainen selittää vasemmistoliberaalin outoja näkemyksiä sillä, että tämä punanuttu on joko otteensa todellisuuteen menettänyt idealisti tai ideologian sumentama änkyrä. Vasemmistolainen sen sijaan ei puhtaasti pysty uskomaan, että oikeistolais-konservatiiviset näkemykset voisivat olla aitoja: kukaan asioihin perehtynyt ja kirjoja lukenut ihminen ei voi sisimmässään uskoa oikeistolais-konservatiiviseen maailmankuvaan. Molemmat halveksuvat vastapuolen argumentteja ja molempien on vaikea ottaa toista vakavasti. Mutta vasemmistoliberaalin asenteessa on jotain vielä kyynisempää ja vainoharhaisempaa kuin oikeistolaisen: ainakaan konservatiivi ei ajattele vasemmistolaisen valehtelevan hänelle päin naamaa.

O’Reillya haastatteleva Letterman siis jakaa sen liberaaleille ja vasemmistolaisille intellektuelleille varsin tavanomaisen ajatuksen, että konservatiivit ja oikeistolaiset ovat epäaitoja eivätkä oikeasti usko siihen, mitä puhuvat. Oikeistolaiset ja taantumukselliset mielipiteet tulevat liberaaleille ymmärrettäviksi vain sitä kautta, että niiden esittäjä pelaa jollain tavalla omaan pussiinsa, kiihottaa tietoisesti tyhmää kansaa tai on esimerkiksi tv-kanavan omistajien tai muiden tahojen sätkynukke.

Liberaaleille on vaikea hyväksyä ja ymmärtää, että konservatiiviset ja oikeistolaiset mielipiteet voivat aidosti tulla esittäjän omasta taustasta ja arvomaailmasta, joka näyttäytyy esittäjälleen yhtä aukottomana ja luonnollisena selityksenä maailmalle kuin omistussuhteisiin, luokkataisteluun ja väärään tietoisuuteen liittyvät selitysmallit näyttäytyvät vasemmistoliberaaleille.

Järkevää ja itseään rationaalisena pitävää liberaalia vaivaa usein kyvyttömyys ymmärtää ja hyväksyä sitä, että poliitikassa on kyse aidoista ideologisista, arvoihin ja maailmankatsomukseen liittyvistä erimielisyyksistä. Tästä on lyhyt älyllinen loikkaus kehittelemään erilaisia salaliittoteorioita selittämään mediassa rakentuvaa taantumuksellista maailmankuvaa. Niillä on yksinkertaisempi selittää historiaa ja politiikkaa kuin monimutkaisella, yhteiskunnallisten ongelmien kulttuuriseen määrittelyyn ja puhetapoihin perustuvalla lähtökohdalla.